Iron Butt SS1000 - Myllis2007

Ajatus Ironbuttin suorittamisesta tuli hyvalta ystavaltani MP:lta, joka itse suoritti SS1000 ajon kesakuussa. Kuulin niin upeita tarinoita tuosta ajosta ja sen vaativuudesta, joten haaveisiin se jai. Kun kesan lopulla paatin ostaa uuden pyoran vanhan CB 750:n tilalle, siihen tuli vihdoin tilaisuus.

Netista olin pyoraa etsinyt useamman viikon, kunnes huomasin, etta Düsseldorfin Hein-Gericken myymala suljettaisiin, ja varastossa olevat pyorat lahtisivat pois reilulla alennuksella. Ja loytyihan sielta hyva yksilo, BMW K 1200 RS. Kokemukset veljeni samaisesta mallista olivat niin hyvat, etta paadyin samaan itsekin. Neuvottelun jalkeen 4300,- euroa tuli hintaa 40’000 ajetulle -97 malliselle punaiselle mopolle (siihen paalle tietty suomen maksut jotka summasivat aika tasan 2000,- euroa). Kaupan paalle tuli bemarin omat sivulaukut ja Giwin topcase. Valiaikaiskilvet hommasin samantien Düsseldorfista ja torstai aamupaivalla noudin pyoran ja ajoin sen Belgian toimipaikkamme pihaan. Iltapaiva duunissa meni kadet taristen, odottaen tuota saapuvaa lahdon hetkea. Silloin talloin piti kayda pyoraa tarkistamassa ja pakkailemassa viimeisia kamoja laukkuihin.

Reitin olin suunnitellut viamichelinin avulla, ja tarkoitus oli ajaa Thimisterista Tukholmaan 24 tunnin aikana. Koska suora reitti olisi ollut vain vajaat 1400 km, piti kiertaa hiukkasen etelan kautta. Reittikuvaelma alla kahdessa osassa:

Departure 4890 Thimister-Clermont

Destination 23769 Puttgarden

Stopovers 1. Marburg

Route type: Shortest

Time: 07h55 including 06h37 on motorways

Distance: 831km including 746km on motorways et 69km on scenic roads

Lahto tapahtui tyopaivan paatteeksi Thimisterista kello 16:34, jolloin tankkasin tehtaan vierella olevalla huoltoasemalla. Nopeasti siirryin Belgian moottoritielle ja siita Aachenin ohi Saksan nopeille moottoriteille. Tarkoitus oli alussa valoisan aikaan ajaa vauhdilla ja kerata hiukka vara-aikaa reserviin. Kuitenkin Kölnin lahettyvilla eksyin keskelle ruuhkaa, ja navigaattorin ja kartan (mita nyt nama viamichelinin printit olivat tankkilaukussa) puuttuessa en uskaltanut poiketa pikkuteille. Ensimmainen pysahdys tuli vastaan huoltoasemalla Overathissa 17:49 noin 130 km ajon jalkeen. Tankannut en viela kuin itseani, silla jano oli iskenyt nuuskapussin valuttaessa suuhun ikavia nesteitaan.

Ensimmainen mopon tankkaus tapahtui 240 km ajon jalkeen Ehringhausenissa kello 18:53. Hiukka taman jalkeen aurinko laski, tuli pimeaa ja alkoi tihkuttamaan vetta. Marburgissa oli pakko pysahtya ostamaan tuulilasin puhdistusainetta visiiria varten, sen verran elukoita kypara oli kerannyt. Tassa vaiheessa kello oli vasta 19:33 ja takana ainoastaan 300 km. Ensimmaista kertaa alkoi usko loppumaan, silla kilsoja oli tuhottoman paljon edessa, ja keli oli nyt kylma ja marka. Uudet Louisilta hommatut hanskat ja kengat, seka vanha Goretex ajopuku, toimivat kylla moitteettomasti, ja kahvanlammittimet kavivat ykkos- ja kakkosasetusten valilla koko matkan ajan auttaen pahimpaan kylmyyteen. Mutta aikaa oli mennyt tahan mennessa liikaa ja keskivauhti oli ollut suunniteltua alhaisempi. Sisulla kuitenkin jatkettiin….

Marburgista matka jatkui Kasselin ohi Hannoveria kohti, ja sade sen kuin yltyi ja nakyvyys oli onneton. Lopulta moottoritie oli yhta jokea ja autojen maara alkoi vahenemaan. Kyllakaan liian lujaa ei uskaltanut ajaa, vaikkakin suht uudet renkaat olivat alla. Jossain Hannoverin lahettyvilla nakyvyys oli niin huono, etta ajoin pitkaksi moottoritien haarauman ja hataisesta tehojarrutuksesta huolimatta risteys meni muutamalla kymmenella metrilla ohi. Ei ollut muuta vaihtehtoe kuin tyontaa pyoraa taaksepain moottoritien sivussa, jotta paasin jatkamaan suunnitellulla reitilla. Pienia juoma- ja kusitaukoja joutui pitamaan suht usein, myos selka ja jalat tykkasivat naista lyhyista pysahdyksista. Hyvin nopeasti tuli ilmi, etta kyseinen tuulilasi ylaasennossa kierratti ilmaa epamukavasti ja sen ollessa ala-asennossa vauhti tuntui valilla liikaa. Lisaa bensaa tuli tankattua jalleen kerran kahvin kera Lohfeldenissa kello 20:39 (vasta 400km takana) ja uudestaan Esselissa kello 22:12 (605km takana). Tassa vaiheessa liian useat kahvit jo polttivat vatsahappoina ja olo ei ollut paras mahdollinen. Nuuskaa meni urakalla ja olinkin jo oppinut ottamaan yksittaisen nuuskan tankkilaukusta nuuska-askista hanskat kadessa ajon aikana. Taman oppiminen saasti paljon hermoja ja aikaa…

Matka Hannoverista Hampurin ohi kohti Lübeckia ja Puttgardenia meni pelkalla sisulla ja vitutuksella. Vetta tuli kuin esterin takaa, ja nakyvyys oli onneton. Ja josko mina onneton unohdin (itse asiassa nakyvyys meni olemattomaksi lyhyilla, joten yritin mahdollisimman pitkaan pitaa pitkia) valilla vaihtaa valot pitkilta lyhyille moottoritiella, rekat kylla joka perkeleen 18 valopatterilla huomauttivat ja sokaisivat minut samantien.

Netin kautta (hrs.de) olin varannut itselleni hotellihuoneen Grossenbrodesta, aivan rannan tuntumasta, jonne saavuin yolla hiukka ennen kello 02:00. Parikymmenta minuuttia meni hotellia etsiessa, silla mitaan kyltteja siella ei ollut, ja tarkka kartta puuttui (unohtui). Ihan tuurilla loysin lopulta perille, silla katukyltteja en nahnyt missaan. Nukuin kolmisen tuntia lampimassa sangyssa, otin kuuman suihkun ja haivyin aamulla ennenkuin kukaan muu oli liikkeella. Aamusumua oli suht paljon, mutta sade oli onnekseni hiukkasen hellittanyt. Tankkasin pyoran Saksan puolella ennen lauttaa kello 05:30 ja ehdin loistavasti kello 06:15 lautalle. Tasta alkoi sitten teitin toinen osuus:

Departure 23769 Puttgarden

Destination Stockholm — Södra Hamnvägen

Route type: Shortest

Time: 09h13 including 08h07 on motorways

Distance: 819km including 804km on motorways et 18km on scenic roads

Lautalla soin runsaan aamiaisen ja muutama kahvikupponen meni siina sivussa. Olin ainoa moottoripyoralla liikkeella oleva, ja muutama autoilija tulikin kyselemaan kuulumisia ja ihmetteli Saksan rekkarin ja sivulaukussa olevan Suomen lipun yhtenaisyytta. Lautasta ulos paasin ensimmaisena, ja huomasin sateen jalleen alkaneen. Matka meni kosteissa oloissa, mutta liikennetta ei ollut liiaksi. Hyvan unen ja itseni tankkauksen ansiosta olo oli loistava ja hyvalla mielin laskin menemaan kohti auringonnousua.

Tanskassa kuitenkin iski paha aamuruuhka hiukka ennen Kopenhaminaa, joten pysahdyin tankkaamaan Karlslundessa kello 08:24. Tuossa vaiheessa takana oli noin 990 km. Ruuhkassa kayttaydyin aluksi kiltisti kuin kuka tahansa lakia pelkaava suomalainen, mutta muutaman kymmenen minuutin jalkeen huomasin, etta paikalliset moottoripyorat (nyt niita jo nakyi muutama, kaikki moikkailivat iloisesti takaisin) ajoivat ruuhkassa autojen valissa. Kyllakin tama kavi selkeasti joidenkin kuskien luonnolle ja noin 5% prosenttia autokuskeista yritti parhaansa mukaan estaa ohittelua. Eras vahemman ystavallinen pakettiauton kuljettaja lahes litisti edella ajavan tanskalaisen pyoran (myos BMW) kylkeensa, ja niinpa mina jain suosiolla kyseisen rajatun alykkyyden omaavan ammattikuskin taakse. Muutaman minuutin jalkeen huomasin, etta paasisin nyt helposti sen ohi, ja suht nopeaan siirryin rinnalle ja ohi. Eikohan tietysti tama kaveri siina vaiheessa huomannut aikeeni, ja kaansi autonsa minua kohti. Vaistin niin paljon vasemmalle kuin mahdollista, mutta kyseinen paku kuitenkin sai kosketuksen oikeaan sivulaukkuuni, toytaisten hiukkasen pyoraani. Ensimmainen reaktio oli tietysti, etta nousen pyoran kyydista ja lappasen kaveriin hiukkasen kaytostapoja, mutta tajusin oman rikollisuuteni ja poistuin paikalta ilman enempia kommunikaatioyrityksia ja mahdollisia selvittelyja paikallisen polizein kanssa.

Lopulta paasin kuitenkin ruuhkasta lapi Malmon sillalle kello 09:05. Ruotsin puolella sade hellitti, arska tuli moikkaamaan, ja laskin kyparan aurinkosuojan alas. Arstorpissa oli kummallinen kahvila nimelta Checkpoint Sweden, jossa join kupillisen huonoa kahvia kello 10:19. Samalla kaivoin esille aurinkolasit sivulaukusta, ja huomasin pakettiauton maalia oikeassa sivulaukussa. Taas vitutti.

Koska olin ainoa asiakas kyseisessa kuppilassa, juttelin siina huonolla ruotsin kielellani hetken paikan omistajan kanssa. Han naytti pirun tutulta todeten, etta han on mielestaan joskus tavannut minut. Mietimme mahdollisia kohtauspaikkoja kelaten reissuhistorioitamme, mutta mitaan ei tullut mieleen. Tama kaveri oli kuulemma aikoinaan kuskaillut autoja Saksasta Venajalle, kyllastynyt siihen ja ostanut Ruotsista kahvilan. Millaan emme silti saaneet paahamme missa olimme mahdollisesti tavanneet. Muutama sata kilometria myohemmin se tuli mieleen, olimme hitto soikoon samassa poreammeessa juoneet kaljaa Superfastilla muutama vuosi sitten, ja tama kaveri oli ollut aika kaatokannissa tuolloin ja puhunut erittain huonoa englantia. Harmittaa, etten muistanut tuota silloin. Kylla maailma on pieni.

Seuraava tankkaus (mopo ja itseni) oli Ljungbyssa kello 11:09 ja takana oli jo 1260 km. Tasta matka eteenpain oli auringossa ajelua, ja fiilikset nousivat. Kuitenkin kylma oli kokoajan, aivan kuin olisi ollut kuumeessa, pienta hytinaa kavi ruumiin lapi vahan valia. Todennakoisesti unen puute ja vasymys aiheuttivat tuollaisia vilunvaristyksia. Muutamia kahvikupposia oli pakko pysahtya juomaan, mopo ei tarvinnut menovetta yhta useasti, vasta kuin Ostgötaportenilla kello 13:01. Seuraava tankkaus olikin sitten jo aikalailla reissun loppupuolella, Tystbergassa kello 14:49 ja kilsoja oli tullut mittariin jo 1620 km eli riittavasti. Kahvikupposen ja limupullon ostin kuitenkin viela Södertäljesta kello 15:22. Kilsoja tuossa vaiheessa oli mittarin mukaan 1670 km.

Tukholmassa tietty oli vaihteeksi iltapaivaruuhkan aika sinne saapuessani ja viimeinen 15km meni todella hitaasti. Pieni paniikki alkoi iskea josko ehdin perille ennen kello 16:34. Lopulta olin kuitenkin perilla Silja Terminalissa 16:16 (mittarissa nyt 1710 km). Join kahvit Terminalissa kello 16:24 (kuitissa oli vaara kellonaika, onneksi huomasin pyytaa allekirjoituksen oikealle ajalle) ja hommasin varakuitin pankkiautomaatista (oikea aika). Samalla pyysin tuntematonta ruotsalaista kolmekymppista pariskuntaa todistajiksi ajon paattymisesta. Kyseinen kundi oli myos aikoinaan haaveillut pitkasta pyoramatkasta (entisena motocrossarina), mutta hanen vaimonsa ei tykannyt moottoripyorista. Tata heikkoutta tietenkin helpotti se, etta vaimo naytti aivan Claudia Schifferilta.

Laivaan paasya odottelin aikani, mutta fiilis oli mita loistavin. Muutama tuli kyselemaan pyorasta ja ihmettelivat reissuni pituutta ja sita, etta kuinka ihminen jaksaa tuollaisen matkan yksin. Tieto siita, etta laivalla odottaa kylma olut ja kuuma sauna porealtaineen lammitti kummasti mielta. Ei varmaan ihme, etta nukahdinkin jo kello 21 aikoihin saunan, raskaan paivallisen ja muutaman oluen jalkeen. Seuraavana aamuna ajoin pyoralla perheen luoksi kotiin, ja pihaan paastyani huomasin harmikseni, etta muutama kuitti ja ajonlopettamiskaavake olivat pudonneet auki jaaneesta satulalaukusta, mahdollisesti nuuskaa kaivaessani. Iski mieleton harmitus, mutta lahetin paperit ilman kyseista lomaketta IBA Finlandille toivoen parasta. Useampaa viikkoa myohemmin, ennenkuin hakemukseni oli kasitelty, kuitenkin tormasin Goteborgin tyomatkalla lentokentan loungessa tahan ruotsalaiseen kaveriin (asui siina lahettyvilla Helsingborgin lahella ja oli duunimatkalle menossa) ja han lupasi allekirjoittaa uuden paperin hetimiten vaimonsa kanssa. Nain han tekikin ja lahetettyani tuon liitteeksi aiemmin lahettamiini papereihin, suoritukseni vihdoin hyvaksyttiin. Kyllakin se meni tiukille, silla minulta puuttui kuitti juuri tuosta Helsingborgin alueen mutkasta (yksi pudonneista lappusista), ja suora tie pikkuteita pitkin olikin paljon lyhyempi. Onneksi olin kuitenkin ajanut suht paljon yli tarvittavan, joten laskettu matka riitti kuitenkin.

Suosittelen vastaavaa kokemusta kenelle tahansa ajokokemusta omaavalle, kyllakin ensi reissulle otan kaverin mukaan enka yksin lahde moiseen suoritukseen.

Hyvia ajoja toivottaen, Myllis. Moikkaillaan kun tavataan.